Päivä Vallisaaressa: mitä tehdä, mitä jättää väliin ja mitä ottaa mukaan
Kaksisataa vuotta Vallisaarella kiinnijääminen saattoi johtaa pidätykseen. Venäjän keisarillinen laivasto varastoi täällä ammuksia, sitten Suomen puolustusvoimat piti saaren lukittuna torpedosaarena, eivätkä siviilihenkilöt yksinkertaisesti saaneet tulla. Se avattiin yleisölle toukokuussa 2016. Nyt vaikein asia tänne pääsemisessä on se, että viikonlopun lautta on täynnä viikko etukäteen aurinkoisena lauantaina.
Tuo kuilu — kaksi vuosisataa piikkilankaa, sitten lohikeittojonotus — kuvaa koko saaren yhdellä lauseella. Vaara, joka piti kaikki poissa, on täsmälleen se, mikä teki saapumisen arvokkaan.
Kuinka pääset Vallisaareen (ja miksi se oli suljettuna 200 vuotta)
Lautta on JT-Linen vesibussi Kauppatorilta — Kolera-altaan laiturista, juuri sieltä missä turistijoukot ovat tiheimmillään. Kaksikymmentä minuuttia avovettä ja seisot siellä, missä vielä äskettäin oli sotilaallinen salaisuus. Meno-paluu maksaa 9,80 € aikuisilta, 6,80 € 7–17-vuotiailta ja alle 7-vuotiaille ilmaiseksi kesän 2026 hinnoilla. Lauttoja kulkee 20.5.–12.9.2026 noin puolen tunnin välein ruuhka-aikoina.
Tässä se osa, jota postikortit sivuuttavat. Vallisaari pidettiin sinetöitynä siksi, että se oli arsenali, ei siksi, että se oli kaunis. Venäläiset linnoittivat sen 1800-luvulla, Suomen puolustusvoimat peri sen, ja sukupolvi toisensa jälkeen ainoa jalka saarella kävi univormuihin pukeutuneena. Kaksi sataa vuotta “ei saa tulla” on pitkä aika 20 minuutin lauttamatkalle.
Suunnittelussa huomioitavaa: viikonlopun lauttoja täyttyy aidosti yhdestä kahteen viikkoa etukäteen kun sää on hyvä, eikä myöhemmälle paluulauttalle pääse väkisin jos viimeinen on täynnä. Varaa lautta ennen kuin rakennat muun päivän. Olemme koonneet kaikki vuoden 2026 lähtöajat, hinnat ja hankalan viimeisen lautan kellonajan kattavaan lauttaoppaaseen, jottei sinulle käy niin, että tuijotat Helsingin valoja väärältä puolelta vettä.
Kuolemanlaakso: miksi “pysy poluilla” -kyltit eivät ole suositus
Kävele sisämaahan ja kohtaat kylttejä, jotka kehottavat pysymään merkityllä polulla. Useimmat saaren vastaavat kyltit suojelevat villejä kukkia. Tämä ei.
Heinäkuun 9. päivänä 1937 tonneittain ammuksia räjähti siinä, mitä kutsutaan nykyisin avoimesti Kuolemanlaaksoksi. Kolmetoista ihmistä kuoli. Sirpaleet lensivät naapurisaareen Suomelinnaan, veden yli. Syytä ei koskaan selvitetty, sabotaasia ei koskaan suljettu pois, ja — tässä se osa joka pitäisi pitää jalkasi soralla — osa siitä ampuma-aineesta on vielä maassa. Siksi uiminen lammessa on kielletty.
Eli sinulla on niitty. Aidosti kaunis sellainen, pehmeä ja rehevä, juuri sellainen paikka johon levittäisit viltin miettimättä kahdesti. Ja sen alla räjähtämättömiä taisteluvälineitä, joita kukaan ei ole kokonaan raivannut, paikassa jossa ihmiset kuolivat räjähdyksessä, jota ei koskaan selitetty. Kyltit eivät ole suomalaista kohteliaisuutta. Pysy polulla.
Se on rehellisesti sanottuna tämän päiväretken oudoin piirre. Et ole koskaan kaukana jäätelöltä. Et myöskään ole koskaan kaukana siitä syystä, miksi koko paikka pysyi niin kauan tyhjänä ja ehti villiintyä.
Kuinka sotilaallisesta sulkualueesta tuli luonnonparatiisi
Lukitse saari pois ihmisiltä kahdeksi vuosisadaksi, ja mitä täyttää hiljaisuuden? Luonto tekee sen, minkä aina tekee aukoissa. Se tulee. Se valtaa.
Vallisaaressa on nyt koko Helsingin saariston rikkain kasvisto: yli 400 kasvilajia yhdellä pienellä saarella. Vanhat ruutikellari, viileät kiviluolat, jotka rakennettiin pitämään ruuti kuivana, muuttuivat lepakkojen yöpymispaikoiksi. Viisi suojeltua lepakkolajia asuu täällä nyt — pohjanlepakko, viiksisiippa, vesisiippa, korvayökkö ja kääpiölepakko — metsästäen saman lammen yllä, johon sinulle kerrotaan olla uimatta.
Ja sitten on Lehmuskuja. 1860-luvulla, venäläisen vallan alla, joku laati huolellisesti suunnitellun puistomaiseman ja istutti lehmuspuurivin — Lehmuskujan — yhdistämään Kuolemanlaakson Aleksanterin patteriin. Samanlaista kujannetta ei ole missään muualla Suomessa.
Venäläinen keisarillinen puutarhaelementti, jumiin jäänyt suomalaiselle ammusaarelle, varjostaa nyt polkua turisteille. Minkään ei pitänyt säilyä. Sulkualue on ainoa syy, miksi se säilyi.
Sitä kannattaa pitää mielessä kävellessä. Lepakot, villit kasvit, mahdoton lehmuskuja — ei mikään niistä ole olemassa sotahistoriasta huolimatta. Se on olemassa sen takia. Aita, joka teki tästä saaresta vaarallisen, on sama aita, joka sai sen kukkimaan.
Mitä tehdä 4 tunnissa: Aleksanterin kävelykierros
Varaa vähintään kolmesta neljään tuntia. Aleksanterin kierros on noin 3 km:n lenkki päällystämättömällä metsäpolulla, ja se punoo koko tarinan yhteen: Aleksanterin patterin tykkiasemat, Lehmuskujan, Kuolemanlaakson reunan, lammen ja vanhan Luotsiaseman näkymällä takaisin kaupungille.
Arkkitehtuuri on vetonaula. Murenevat ruutikellari, kallioon hakatut tykkitiet, hylätyt kasarmit hitaasti vihertymässä reunoilta. Vuonna 2025 Helsinki Biennaali asensi 25 kansainvälisen taiteilijan töitä juuri näihin tiloihin, ja 113 000 ihmistä teki matkan nimenomaan sitä varten. Taide on nyt poissa. Rakennukset — se todellinen maisema, joka teki Biennaalista lauttamatkan arvoisen — ovat vielä täällä, ja voit kävellä niissä lautan hinnalla.
Pari rehellistä varoitusta. Polut ovat aitoja metsäpolkuja, ei lautapolkuja: käytä kenkiä joilla vaeltaisit, ei niitä joilla menisit brunssille. Saari istuu avovesillä ja on huomattavasti tuulisempi kuin manner, jopa heinäkuussa — takki ei ole valinnainen.
Kirjoita viimeinen lauttasi ylös ennen kuin menetät puhelinsignaalin metsässä. Ihmiset jäävät myöhästymään täällä. Älä ole se varoittava esimerkki laiturilla.
Missä syödä: lohikeitto, jonka takia lauttamatka kannattaa
Torpedosatamassa IISI Bistro tarjoaa lohikeiton, josta on hiljaa tullut syy, miksi moni nousee laivaan. Tuoretta lohta, juurikasviksia, tilliä, viipale kotitekoista saaristolaisleipää sivussa. Vuodesta 2019 Bistro on tarjoillut yli 20 000 kulhollista, ja sillä on Googlessa 4,7 arviota 163 arvostelusta — mikä laivalla ainoastaan saavutettavalle kahvilalle on pieni logistinen ihme.
Missä muualla söisit lounaan 50 metrin päässä maan alla vielä lymyävästä vaarasta? Se on Vallisaari tiivistettynä: kulhollinen keittoa ja merellinen näkymä, naapurissa maa, jota kukaan ei ole täysin raivannut.
Kahvila ja Bistro ovat auki ilman varausta, vain kortilla, päiväsaikaan sesongin ajan. Ei varausta, ei käteistä. Koko menu on verkossa, jos haluat mieluummin suunnitella lounaan lautan eikä lautan lounaan mukaan. Yksi huomio: lohikeitto on kahvilaruoka. Se ei kuulu viinimaistajaisiin — se on aivan eri juttu, ja se on seuraava pysäkki.
Kuinka kaksi veljestä rakensi Helsingin ainoan saariviinitarhan
Tammikuussa 2019 Oliver Laiho pyöritti kahden neliömetrin kahvipöytää Maria01:n kellarissa, Helsingin startup-kampuksella. Se teki noin 180 € kuussa. Millään rehellisellä mittarilla se ei ollut liiketoiminta.
Sitten asiakas tarjosi hänelle kahta kahvilaa saarella, josta hän ei ollut koskaan kuullut. Saari oli Vallisaari. Oliver sanoi kyllä ennen kuin oli kunnolla ajatellut asiaa — mikä on suunnilleen se, miten kaikki hyvä täällä on tapahtunut. Hänen nuorempi veljensä Kasimir liittyi mukaan vuonna 2021, kun aiemmat kumppanit siirtyivät muualle, ja he kaksin rakensivat molemmat kahvilatilat uudelleen ja alkoivat rakentaa tapahtumaohjelmaansa saarelle, jolla ei ole ympärivuotisia asukkaita. 180 € kuussa tekevästä kahvipöydästä tuli Helsingin ainoa saariviinibaari.
Tänään viinimaistajaisiin osallistuu noin 4 500 vierasta kesäsesongin aikana. Konsepti on selkeä: noin kaksi tuntia, noin viisi temaattista viiniä — Piemonten ilta, Saksan ja Itävallan Riesling-ja-Grüner-lento, Etelä-Ranskan setti, kuohuviinikattaus — kaadettuna aina mukana tulevan tapas-buffet-pöydän kanssa, ei lisämyyntinä. Sommelieri johtaa, mutta puhe on tuottajatarinoita, ei maistelumuistiinpanosanastoa.
Maistajaiset ovat kesäviikonloppuisin iltapäivä- ja iltasessioina, etelään avautuvalla Kahvilan terassilla; jos sataa, kaikki siirtyvät viereiseen Viinilatoon. Oletuksena suomeksi, mutta sommelierit puhuvat englantia — sano sana ja koko pöytä vaihtaa. Liput ovat 59 €, tai 79 € temaattisille illoille, ja sessio mahtuu 62–80 henkilöä.
Ne täyttyvät viikkoja etukäteen, eikä lippuja voi ostaa saarella — ne ovat verkossa tai ei lainkaan.
Katso tämän kesän maistajaiset →
Sama saari, jossa kolmetoista sotilasta kuoli räjähdyksessä jota kukaan ei koskaan selittänyt, kaataa nyt Rieslingiä terassille iltahangessa. Jos haluat pidemmän version — kahvipöytä, kellari, saari jota kukaan järkevä ei tarjonnut kenellekään — koko tarina kannattaa lukea ennen kuin menet.
Usein kysytyt kysymykset
Kuinka pääset Vallisaareen Helsingistä?
Ota JT-Linen vesibussi Kauppatorilta, Kolera-altaan laiturista. Se on 20 minuuttia ja 9,80 € meno-paluu aikuisilta — 6,80 € 7–17-vuotiaille, alle 7-vuotiaille ilmaiseksi — vuoden 2026 sesongilla 20.5.–12.9. Osta liput etukäteen osoitteesta jt-line.fi: viikonlopun lauttoja täyttyy yhdestä kahteen viikkoon etukäteen aurinkoisina päivinä.
Kuinka kauan Vallisaaressa kannattaa viettää?
Vähintään kolmesta neljään tuntia. Se kattaa 3 km:n Aleksanterin kierroksen — Aleksanterin patteri, Lehmuskuja, Kuolemanlaakso, lampi, Luotsiasema — plus kunnollisen lounaan Bistrossa. Lisää viinimaistajaiset ja siitä tulee koko puolipäiväretki saarella. Pidä silmällä viimeistä lauttaasi, jottei päivä pääty laiturilla.
Voiko lammessa uida tai mennä merkittyjen polkujen ulkopuolelle Vallisaaressa?
Ei. Uiminen lammessa on kielletty, eivätkä polkukyltit ole pelkkää kohteliaisuutta. Räjähtämättömiä taisteluvälineitä heinäkuun 1937 räjähdyksestä on vielä maassa, erityisesti Kuolemanlaakson alueella, jossa kolmetoista ihmistä kuoli ja syy jäi selvittämättä. Pysy merkityillä poluilla. Oikeasti.
Millaisia ovat IISI Vallisaaren viinimaistajaiset?
Noin kaksi tuntia, noin viisi temaattista viiniä (Piemonte, Saksa & Itävalta, Etelä-Ranska, kuohuviinit), tarjoiltuna aina mukana tulevan tapas-buffet-pöydän kanssa. Sommelierin johtama, tuottajatarinoita sanastosanaston sijaan. 59 €, tai 79 € temaattisille illoille, 62–80 henkilölle Kahvilan terassilla — Viinilato jos sataa. Oletuksena suomeksi, englanniksi pyydettäessä. Varaa osoitteessa iisivallisaari.fi/tapahtumat.
Mitä Vallisaareen kannattaa ottaa mukaan?
Kunnollinen takki — saari istuu avovesillä ja on tuulisempi kuin manner, jopa heinäkuussa. Ota vaelluskengät päällystämättömille metsäpoluille, ja korttisi, koska kaikkialla maksetaan kortilla eikä käteistä tarvita. Ota aurinkosuoja varjottomalle etelään avautuvalle terassille, ja kirjoita viimeinen lauttasi ylös ennen kuin menetät signaalin metsässä. Jos haluat viinimaistajaisiin, varaa etukäteen — saarelta et pysty ostamaan lippua.